Kotiinlähdön tunnelmia

Näin alkaa olla leirijaksomme takanapäin ja konfirmaatiopäivä jo mielissä! Viimeistä kokonaista päivää vietimme tutustuen nuoren seurakunnan toimintaan ja jännittämällä loppukoetta. Loppukoe toteutettiin ulkona ja kyllä jokainen rasteilta pääsi eteenpäin ja lopulta maaliin. Oli hienoa seurata vierestä miten hyvin tiimit toimivat yhdessä ja välillä haastavistakin kysymyksistä selvittiin!

Aina kaikki asiat eivät mene niin kuin etukäteen on suunniteltu ja meillä todellakin kävi niin. Tästäkin kuitenkin selvittiin. Leirin viimeinen ilta oli tunteikas ja monenlaisia fiiliksiä käytiin läpi. Tämä on ollut monen kohdalla merkittävä etappi elämän varrella ja toivottavasti päällimmäisenä mileeen jäävät tunteet ovat rauhaliset ja mukavat. Taivaan Isän hoitoon saamme jättää nekin tunteemme ja mieltä painavat asiat, joita emme halua tai uskalla kertoa kenellekkään.

Viimeistä aamua nousimme viettämään jo varhain hyvän ohjelman ja mukavan seuran merkeissä! Pakatessa omia tavaroita mielet kääntyvät jo pikkuhiljaa kohti kotia ja elämää leirin ulkopuolella. Tästä on hyvä jatkaa kohti konfirmaatiota ja sitä, kun jokainen saa itse lausua Uskontunnustuksen. Rippikoululaisilta kysytään tämän jälkeen tahdotko osoittaa elämässäsi tämän uskon ja elää sen mukaisesti. Tätä me olemme käyneet läpi ja miettineet koko leirijakson ajan. Mitä se tarkoittaa sinun elämässäsi? Yksin emme kuitenkaan tätä elämää elä, vaan meillä on ympärillä toisia ihmisiä ja Kaikkivaltias Jumala, joka on luvannut kantaa meitä jokaisena meidän elämämme hetkenä.

Kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki sinua siunatkoon. Aamen.

Ohjaaja tiimin puolesta mietteitä kirjasi Heikku

Hiljentymistä hartauteen

 

Roomalaiskirjeen pelastustiellä. Vaikka me ihmiset olemmekin epäonnistuneet monessa asiassa, eikä aina tunnu siltä, että olisimme voittajia, on Jeesus Kristus sovittanut meistä jokaisen synnit omalla kuolemallaan. Näin meillä on mahdollisuus pelastua ja päästä taivaaseen, jos uskomme tämän!

Maanantai

Eilen oli meidän valmistelema jumis, joka käsitteli helluntaita. Se oli meistä ihan kivaa, liturgin paikalle olisi ollut tunkua. Ekoilla oppitunneilla opimme, että sakramentteja ovat kaste ja ehtoollinen.

Sportissa meidän mielestä parasta olivat ponileikki ja polttopallo. Meditaatiossa kierrettiin rasteja, joilla jokaisella piti tehdä joku tehtävä. Välipalalla oli dumle-muffinsseja. Toisella oppitunnilla käsiteltiin seurustelua.

Raamiksessa tehtiin alttarit, jotka sitten hartaudessa kierrettiin. Iltaohjelma oli ulkona, ensiksi paistoimme vaahtokarkkeja ja sitten leikimme leikkejä ja näimme sketsejä. Oli esim. karhunkaatonäytelmä, mihin valittiin rooleihin leiriläisiä ja isonen kertoi tarinaa. llalla oli saunat ja uintia, saunoissa laulettiin reippaasti erilaisia erityisiä saunalauluja.

Meidän mielestä kivointa oli nuotiolla oleminen, uinti ja saunassa laulaminen. Ilma oli viileä ja sateinen, mutta se ei meitä liikaa haitannut. Huomasimme, että porukka alkaa tiivistyä ja on haikeutta ilmassa kun kohta leiri loppuu.

Terveisin Urhatun Urhot

 

Joukossa tunnelma tiivistyy. Papin havaintoja ryhmähengen kehittymisestä.

Jokainen rippileiriporukka on ainutlaatuinen. Ennen leiriä me ohjaajat emme voi tietää millaisiin tilanteisiin tulemme leirillä nuorten ja toistemme kanssa joutumaan. Osa leireistä sujuu paremmin kuin toiset. Siinä missä toisten leirien toivoisi loppuvan heti alkuunsa, toisille voisi jäädä vielä muutamaksi päiväksi kotiinlähdön sijaan. Jokaisella leirillä viihtyminen on kiinni samasta asiasta: porukasta. Leirin onnistuminen on siis aina meistä osallistujista kiinni.

Jokainen leiriläinen, ohjaaja ja isonen tulee leirille omanlaisestaan elämäntilanteesta. Etukäteen emme tiedä toistemme elämäntilanteista, perheistä ja historiasta juuri mitään. Itse lähdin leirille ensimmäistä kertaa äitinä ja täytyy myöntää, että lähtö arvelutti minua suunnattomasti, jouduinhan ensimmäistä kertaa eroon yksivuotiaasta pojastani. Vaikka ero omasta perheestä on tehnyt kipeää, on tällä leirillä ollut mukava olla. Nuoret ovat käyttäytyneet asiallisesti ja toimineet oikeudenmukaisesti. Ainakin suurimman osan ajasta.

Oman kokemukseni perusteella onnistuneiden rippileirien ryhmähenki on huipussaan leirin puolivälin tienoilla, samanlainen kehityskulku taisi olla tälläkin leirillä. Ryhmähengen tiivistymisen näkee ja kuulee. Kun porukan keskinäinen luottamus kasvaa, alkaa keskusteluihin nousta henkilökohtaisempia asioita. Yhdessä ja erikseen puhutaan kotioloista, vanhempien avioeroista, koulukiusaamisesta, päättyneistä seurustelusuhteista, läheisten menettämisestä, tulevaisuuden haaveista ja peloista. Elämästä ja kuolemasta, Jumalasta ja uskosta. Näissä keskusteluissa pääsee aina itsekin pohtimaan omaa elämäänsä ja uskoaan. Jokaisen porukan kanssa käydyistä keskusteluista oppii aina itsekin jotain elämästä.

Usein tälläkin  leirillä olen huokaissut yläkertaan seuraavan rukouksen:

Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,

sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

Aamen.

 

U6-riparin pappi Laura

 

21.7. ”Tramaattinen”vierailupäivä!

Eilen oli vierailupäivä ja se oli mukavaa koska vanhemmat toivat meille karkkia. Oli kiva nähdä niitä ihmisiä jotka tulivat käymään täällä. Keli oli aurinkoinen. Kaikki olivat pirteitä.

Leikimme myös pinkeitä pinkkejä poneja, ja se oli hauskaa. Käsittelimme Jeesuksen vertauksia oppitunnilla. Vertauksista tehtiin pieniä näytelmiä ryhmissä. Käsittelimme myös kuolemaa ja sen jälkeistä elämää sekä helvettiä ja taivasta.

Isoset tekivät hauskoja sketsejä iltaohjelmassa. Isoset järjestivät myös iltahartauden, joka oli koskettava ja liittyi nykyelämän tositapahtumiin. Illalla oli paljon väsyneitä ihmisiä. Kaikki eivät saaneet heti unta kun jotkut kuorsasivat.

Ilma vaikutti lämpimältä. Huomasimme että yksi leirin jäsen kastettiin ja hän sai lahjaksi seurakunnalta kastetöppöset.

Olisimme voineet keskittyä paremmin päivän aikana ja tanssia vähän enemmän. Iltahartaudessa olisimme voineet olla hiljempaa.

Pyydämme Jumalalta että leiri kestäisi pidempään ja että Hän säästäisi meidät itkuilta sen kuitenkin loppuessa. Toivomme myös että vika päivä sujuisi hyvin.

Pinkit ponit

 

Isonen kommentoi: Päivä oli varsin tapahtumarikas ja työntäyteinen, mutta kyllä siitäkin selvittiin hengissä ja hyvissä voimissa! Meidän ryhmällä, pinkeillä poneilla, on oikein hyvä ryhmähenki ja yhdessä meillä on kauhean hauskaa, vaikka välillä saattavat työt jäädä sivuosaan.

Lauantai 20.7.

Päivän aikana kivointa oli päivän sportti, sekä illan nuotiohetki ja iltaohjelma. Aamun jumiksen aiheena oli pitkäperjantai, ja menimme viettämään sitä rannan leirikirkkoon. Oppitunneilla käsiteltiin Jeesuksen elämää sekä ihmisyyden että jumaluuden näkökulmasta keskustellen Jeesuksen tekojen merkityksestä. Raamiksissa juteltiin Jeesuksen paluusta maan päälle, sekä siihen valmistautumisesta.

 

Isoset tekivät kaikkea jännää, esimerkiksi sketsejä, jotka olivat pääsääntöisesti hauskoja. Illalla oli mukava syödä lättyjä ja leikkiä spontaanisti yhdessä. Ilma vaikutti hieman viileältä, mutta positiiviseksi yllätykseksemme ei kuitenkaan satanut. Huomasimme ettei leirillä olekaan niin kamalaa ja että leirin yhteishenki on parantunut silminnähden.

 

Päivän aikana aikatauluista tuli vähän lipsuttua, joten täsmällisyyttä voisi korostaa tulevaisuudessa. Jumalalle haluaisimme sanoa, että tänään on hyvä päivä, kiitos siitä.

Iloisin terveisin Möhköfantit!

Ryhmän isosen terveiset: Möhköfanttien ryhmähenki on korkealla ja kaikki ovat positiivisella mielellä mukana leirin toiminnassa. Ryhmä on mukava ja toimii hyvin yhteen, tahti on rauhallinen eikä kukaan hötkyile turhia. Kiitokset ryhmälle ja toivotaan, että sama meno jatkuu leirin loppuun asti, eikä leiriväsymys iskisi ennen aikojaan.

Kolmas leiripäivä perjantai 19.7.

Kovaääninen sumutorven törähdys herätti puoli yhdeksän meidät väsyneet leiriläiset. Aamupalan jälkeen ryhmämme sai itse pitää edellisenä päivänä valmistamamme joulujumiksen. Yhtä unohtunutta aamenta lukuun ottamatta uusi kokemus sujui mallikkaasti. Oppitunnilla perehdyttiin kymmeneen käskyyn, jotka kuuluvat myös opeteltaviin ulkoläksyihin. Työskentelyn jälkeen lähdimme purkamaan energiaamme sporttiin.

Nälkäisenä lähdimme lounaalle ja viimeistä kertaa tällä viikolla pääsimme kioskille ostamaan loppuviikon herkut. Päivän toinen työskentely oli pihalla silmät sidottuina suoritettava elämänlanka-rata. Oman vuoron odottelu mökissä raamattua lukien kyllästytti monia ja ikävät sadekuurot vaivasivat. Rata oli kuitenkin odottelua ja säätä huomioimatta toivottua vaihtelua sisällä pidettäviin oppitunteihin. Pari tuntia kestäneen radan jälkeen oli päivällisen vuoro. Isosten pidettyä raamikset, oli huikean the pelin vuoro, jossa kisattiin innokkaasti erinäisissä tehtävissä muita raamisryhmiä vastaan.

Paljon odottamamme saunavuorot odottivat hikisiä kilpailijoita. Saunalaulut raikuivat ja iltapalalla syödyt tortillat maistuivat. Mietimme mikä on elämän tarkoitus ja miksi maailmassa on näin paljon ihmisiä, jos aluksi oli vain kaksi. Huomasimme myös tutustuneemme paremmin muihin ja toivomme ettei meidät tarvitsi vielä lähteä leiriltä pois. Onnistuneen päivän jälkeen oli aika siirtyä hartauteen ja nukkumaan.

Nevahööd